Esitys tuntuu puhuvan tästä meidän ajastamme ja meistä. 60 vuoden takaiseen aikaan viittaa ehkä vain sanelukone, jota ihastellaan sen ajan teknisenä ihmeenä.
Kauppamatkustajan kuolema vahvistaa käsitystä, että ihmiset pysyvät huolineen ja iloineen pohjimmiltaan sittenkin samanlaisina, vaikka tekniikka kuinka menisi eteenpäin.
Willy Loman on kauppamatkustaja, joka ikääntyessään ei enää pärjääkään työelämässä samalla lailla kuin nuorena kaupparatsuna. Hän haluaisi jo lopettaa kulkemiset ja tehdä työtä kotikaupungissaan. Nuori työnantaja ei kuitenkaan hyväksy hänen toiveitaan, päinvastoin irtisanoo hänet kuin kiitokseksi vuosikymmenten työstä firman hyväksi.
Tuttuako?
Lomanilla on ongelmia myös perheensä kanssa.
Hänen pojastaan Biffistä oli tulossa suuri urheilija. Isä tuki ja kannusti poikaansa, ja Biff arvosti isäänsä. Biffin maailma romahti täydellisesti, kun hän tajusi isänsä viettävän kaksoiselämää.
Biffista on tullut koditon kulkuri, joka tuntee vankilat. Hänen veljensä Happy ansioituu valloittamalla naisia.
Lomanin perusongelma on se, ettei hän ole koskaan uskaltanut katsoa totuutta silmiin vaan loputtomiin kuvittelee, että hänen katteettomat haaveensa voivat vielä toteutua. Pojilleenkin hän on syöttänyt epärealistisia unelmiaan. Näytelmä kuvaa Biffin epätoivoista yritystä löytää taas yhteys isään.
Loman pysyy loppuun saakka uskollisena omille valinnoilleen. Hän valitsee lopulta jopa mieluummin itsemurhan kuin ottaa vastaan Charleyn tarjoaman työn.
Erik Kiviniemi on vakuuttava Lomanina. Hän tekee ikuisen optimistin, amerikkalaisen miehen perikuvan: pärjättävä on keinolla millä hyvänsä siinä tehtävässä, johon on itsensä asettanut.
Rooli on iso, ja Kiviniemi sen mittainen. Hän tulkitsee Lomanin mielenliikkeitä uskottavasti.
Hänen Lomaninsa on nasevasanainen ikuinen optimisti, mutta Kiviniemi vakuuttaa myös epätoivoisena, muistihäiriöisenä vanhana miehenä, joka sekoittaa menneen ja nykyisyyden ja mielessään vatvoo kysymystä, miksi ei uskaltanut lähteä veljensä Benin tavoin valloittamaan maailmaa.
Timo Luoma tyylittelee jo kuolleen Benin hienosti.
Marika Parkkomäki näyttelee lempeää ja miestään aina ymmärtävää perheenäitiä. Lindan mitta tulee täyteen vain, kun aikuiset pojat kohtelevat huonosti isäänsä.
Ville Härkönen on uskottava Biffinä, jonka elämästä on tarkoitus hävinnyt. Matias Kuoppala tekee elämään ja naisiin mutkattomasti suhtautuvan Happyn.
Allu Tuppuraisella on taito valloittaa niin näyttämö kuin katsojat, oli rooli iso tai pieni. Hänen Charleynsä on viisas mies. Itsestään meteliä ei pidä myös poika Bernhard (Taavi Vuokkovaara). Toni Ikola on uskottava kahdessakin roolissa.
AINO MÄKI-MANTILA